Neliapilan oheissivusto

Olin hirveen väsyny!
Äiti pakotti lähteen Neliapilaan.
-En jaksa,sanoin.
-Nyt on mentävä,sohin juuri isällesi.Muuten olet yksin noin:klo 8.00-17.09,äitini sanoi.
-Okei sit.Vaikken jaksa,sanoin.
-No niin otappas laukku olalle ja eväät mukaan,äiti sanoi.
-Joo joo!?,sanoin.
Lähdin sitten väsyneenä tallustelemaan Neltsuun.
Samu juoksi jo vastaan,Nora oli sen vahingossa päästäny sen.
-Samu,tule nyt...
(jatkuu...)

Oli mukava ilma kun saavuin kennulle. Poju ravasi häntä ojossa aitaa pitkin ja nosti hirveän hirnunnan kun tulin aidan laitaan.
-Heii, mitäs poitsu? Kysyin ja raaputin sen päätä. Se hörisi ja nyökytteli päätään.
-Kuhan olen hoitanut Digi boyn nii mennään maastoon, eikös vaan? Sanoin ja vedin kättäni pitkin sen kaulaa. Se värisi käteni alla ja lähdin sitten Digiä kohti. Se oli ulkona häkissä ja haukku kun tulin.
-Mennäänkös ekana lenkille? Kysyin ja napsautin flexin kiinni. Digi riehaantui innoissaan. Menimme pellolle joka oli laaja ja rauhaisia, mutta kun menimme sinne niin rauha ja rakkaus loppui. Aloimme Digin kanssa riehumaan. Päästin flexin niin pitkälle kuin vain se päästi. Leikin Digin kanssa leikkitappelu ja tönin sitä hellästi, se riehaantui ja tarttui hamapaillaan kiinni poninhäntääni.
-Hei, tuo menee yli, Digi ei! Käskin koiraa nauraen, se päästi onneksi irti häntä heiluen. Leikimme tooodella kauan. Digi riehui ympärilläni ja linnut säikkyivät. Pois alta risut ja männynkävyt täältä tullaan! Digi juoksi rinnallani. Katsahdin kelloon. Olimme riehuneet jo melkein kaksi tuntia. Digi alkoikin jo näyttää väsymisen merkkejä. Kennulle olisi silti vielä piitkä matka. Otin sen flexillä lähelleni. Se huohotti ja heilutti vaisusti häntäänsä.
-Nälkä j jano, eikö vaan? Sanoin ja silitin koiraa joka painoi päätään miua vasten nautiskellen. Kävelimme hyvän tovin kennun läheiselle lammelle. Päästin Digi juomaan vettä. Se astui mustaan rapaan ja joi rannassa ahnaasti.
-menäänpäs nyt, sanoin ja nykäsiin koiran luokseni. Digi näytti jo hieman pirteämmältä, mutta rapaiset tassut olivat aika inhat sillä. Kennulle sitten pyyhinkin tassuja puhtaaksi pyyhkeellä. Sitten kaadoin jätkälle kunnon annokset ruokaa ja yhden jäniksen lihan palasen. Sitten vielä pöyhin sen petiä ja keräsin lattialla olevia irtokarvoja ja järjestelin Digganan tavaroita. Se meni sitten makuulle ja huokaisi tyytväisenä .Se möyhi petiään, venytteli, haukotteli ja tuhahti kuuluvasti. Sitten alkoi kuulua tasainen tuhina. Jätin suosikki hurttani nukkumaan rauhllisesti hiljaiseeen kennuun.
Tallilla ei käynyt kova kuhina. Oikeastaan ketään ei näkynyt. Hevoset kurkkivat karsinoistaan. Poju ei ollut siellä, menin karsinaan ja aloin lapioida talikolla sontaa karsun oven lähelle. sitte hain kottarit ja tyhjensin karsun niihin. Sitte vein ne lastalaan ja hain puhatat muhat tilalle jonka jälkeen kumosin ne karsinaan. Poju osaisi itse levittää ne. Hain sen harjat ja muut kuten satulan ja sitten menin pihalle. Hain sen tolppaan ja armoton harjaus alkoi .Letitin sen harjan sieväksi. Sitten laitoin sille huovan, Satulan ja suitset. Loikkasin selkään ja maiskautin hepan liikkeelle. Se käveli mukavasti. Lämmittelimme siinä kentällä ja sitten lähdin pehmeällä ravilla metsää kohden. Oli ihana sää ja nautimme joka skeleesta. Taputin kevennyksien välissä Pojua kaulaan ja kehaisin sitä. Se höristi aina välillä korviaan kun jokin lintu lehahti ohitsemme. Se nosti sitten itsekseen laukan ja en pistänyt pahakseni. Laukkasimme sinne pellolle missä olimme reihuneet Digin kanssa. Vedinmme täyttä kiitolaukkaa peltoa ympäri. Poju hirnui nautinnosta ja se tuntui hassulta pohkeissani. Hidastin sen peruslaukkaan ja laukksimme tielle jonka jälkeen ravailimme ruhalliseen tahtiin kohti tallia. Siellä näkyi nyt Vilima Liljan kanssa verryttelemässä kentällä. Nostimme kättä toisillemme ja sitten vein hikisen Pojun karsinaan. Se rauhoittui kun bvein sen karsuun ja riisuin sen ja harjasin siistiksi. Avasin letit ja sen harja lainehti mukavasti. Jätin sen juoaman rauhassa.
-Loppu

Haluun hoitaa sittenkin Iinaa,(tuli ikävä

(jatkuu...)
...Naapuriin oli tullut uusi tyttö,joiden mökki oli täällä,meillä päin.Se tuli yksi päivä meille.
-Moi!Mun nimi on Nelli!Mikä sun?Nelli sanoi.
-Moi!Mun nimi on Vilma(oikea nimeni on Vilma,mutta käytän tässä pelissä nimeä Vilima),sanoin.
-kiva tutustua,Nelli totesi.
-Niin on.Muuten haluatko tulla tallille ja koirakenneliin?Kysyin.
-Tottakai voin,soitan ensin äidilleni että pääsenkö.Odota... Pääsen,Nelli sanoi.
Lähdimme tallustamaan koirienhäkkejä kohti,Nora tuli vastaan.
-Voiko ystäväni Nelli tulla tallille ja kenneliin?Kysyin.
-Kyllä saa.Nora sanoi.
-Kiitos!!!!!! sanoin.
Me lähdimme ensin talliin.
-Haluatko nähdä ja ratsastaa hoitsullani tai jollakulla muulla hepalla?Kysyin.
-Joo!Nelli sanoi.
-Pääset nyt varmaan ratsastaan Liljalla.
-Ok!Nelli sanoi.
Nelli laittoi minun kypäräni päähänsä,ja se oli Nellille juuri sopiva.Hän osasi laittaa satulan,mutta suitset vaati vielä harjoitusta.
-Voisit tulla tänne muinakin päivinä kanssani?!Sanoin.
-Kyllä voin,täällä on todella mukavaa.Nelli sanoi.
-Joo,mutta me sit ollaan tää iltaan asti josse käy?Kysyin.
-Jeps! Nelli sanoi.
(Lilja oli jo parantunut ähkystä unohdin aiemmin sanoo!)
Nelli oppi hyvin paljon ratsastuksesta kentällä,ja sitten ajattelin että lähtisimme maastoon.
Ja niin menimme maastoon,Lilja nautti kovasti!Juoksin Nellin vierellä kun hän ravasi.Ja arvaa mitä...
...Kun tulimme olimme kaikki kolme...
...litimärkiä!!!
Palasimme koska,alkoi tupruttaa vettä ja se yltyi...
...kaatosateeksi!!!
Pääsimme sisälle(sinne ihmeen hoitajien huoneeseen)ja otimme minun eväitä.
Minulla oli eväänä:2jugurttia,2pientä mehutölkkiä,2voileipää ja7pientä koirakeksiä.
-Onpa hyvää,Nelli sanoi.
-joo!Seuraavaks mennään harjaan Lilja uudella¨Hepantarvikepaketillani¨.
Olimme harjannut Liljan ja tehnyt muut toimen piteet niin laitoin liljalle loimen,vein sen pihalle.
-Seuraavaks koirat,Sanoin.
-Anteeksi ,mutta minä vähä pelkään koiria,Nelli sanoi.
-Ei se haittaa,ei tarvii pelätä,mun hoitsukoirat ovat kilttejä!Sanoin mietteissäni.
-Okei!Nelli sanoi.
Hoidimme koirat eikä Nelli sitkä yhtään pelänny!
Menimme kotiin ja nukkumaan.
-Seuraava päivä koittaaa!!!!!!!!!!!!!!!!!



Loppu!LOPPU!LOPPU!LOPPU!LOPPU!LOPPU!
-Vilima

Jiihaa tänään on mius koiran synttärit 6 vuotta ollaan yhdessä eletty :''''))

Digi oli ollut tämän yön rauhallinen, se ei ollut repinyt ainuttakaan tavaraa tai muuta kun tulin kennulle. Se makasi nätisti korissaa. Ainoastaan ruoka ja vesikippo oli koluttu tyhjiksi ja käännetty ylösalaisin, upsidedown . Kaadoin veetä sen kippoon kun olin kääntänyt sen oiekinpäin. Sitten menin hakemaan kennun pakastimesta jäniksen lihaa jota Nora oli sinne jemmannut. Laitoin niitä ja sitten koiranruokaa Digille joka söi niitä rauhallisesti ja nauttien.
-Oletpas sie ollut yllättävän kiltisti, sanoin ja silittelin koiraa joka heilutteli häntäänsä tyytyväisen oloisesti. Kun koira oli syönyt niin laitoin sille flexin ja lähdin kävelyttämään sitä metsässä.
Tiellä ei näkynyt ketään.. Digi oli nätisti ja juoksi muutamaa metriä edelläni. Vedin sitä lähelleni kun tiellä käpsytteli riekko, jonk pää oli jo ruskea.
-Digi ei, emmä välitä tuosta linnusta, sanoin ja Digi teki työtä käskettyä. Se alkoi haistella muita paikkoja ja antoi linnun olla. Kävelimme pitkään aj nautin jokaisesta askeleesta, kuten varmasti myös Digi nimittäin se hyppelehti välillä aivan hullunkurisesti. Nauroin aina välillä sen kävelytyylille ja kutsuin sen luokseni rapsuteltavaksi. Näimme lammella sinisorsia, koskeloita, telkkiä, joutsenia ja muutaman lokin. Vaikka lampi oli pieni, niin porukkaa kyllä oli. Ja yhdellä pellolla matkan varrella oli hanhia ruokailemassa. Digi olisi tahtonut mennä niiden perään, mutta kielsin sitä, ei nyt ollut oikea aika, eimmekä edes saisi pyytää sillä alueella. päätin sitten lähteä takaisin kennulle juosten. Juoksimme hyvän tovin kennun pihaa kohti. Näin Viliman ratsastelemassa Nelskun pihassa. Lilja meni todella hienosti, olin päättänyt tänään kokeilla ratsia Pojulla, ensikis vaikka ihan kentällä. vein Digin sisälle ja leikin sen kanssa vetolelulla ja se riehaantui juuri sopivasti. Ei liian innokkaana ollut leikissä mukana. Jätin sille ruuat ja vedet kippoon kun lähdin poikasen luota. Se oli mukava koira, pakko se oli kaikken myöntää.
Käväisin siivoamassa ihan ekana Pojun karsinan ja laitoin sinne heinäverkkoon heiniä ja vettä sankoon. Sitten menin hkemaan Pojun karinasta. Olin käynyt eilen ostamassa Pojulle varusteita, joten nyt olisi hyvä kokeilla niitä. Kävin hakemassa sen satulan, huovan, suitset ja harjat. Kiinnitin sen tolppaan ja aloin sukia myötäkarvaan sai sen karvan oikein kiiltämään harjoilla. Se värisi aina välillä ja hörähteli tyytyväisenä. Koukulla putsasin sen kaviot siistiksi ja sitten kokeilin, josko saisin sille suitset päähän. Laskin sen riimun kaulan niin ettei se päässyt karkuun ja aloin laittaman kuolaimia ruunan suuhun. Se ensin vastusteli, mutta lopulta otti ne nätisti suuhunsa ja naksuttel niitä kielellään. Laitoin sille suitset päähän ja kirin vähän niiden hihnoja. Sitten asettelin huovan sen selkään ja laitoin satulan sen päälle. Kirin remmejä ja laitoin satulavyötä kiinni. Päästin hepan irti ja vein sen kentälle.
-Nyt kokeillaan osaatkos olla nätisti ratsuna, sanoin ja laitoin jalkasi jalustimelle. Nousin hepan selkään. Poju ei ollut mokisskaan siitä, seisoi vain nätisti paikoillaan. Kirin satulavyötä niin ettei se tuntunut hepasta ikävältä. Maiskautin ja annoin vähän pohkeita hevoselle se lähti nätisti käyntiä kenttääympäri. Käville vähän matkaa ja teimme muutaman voltin kentällä. Sitten nostin en kevyeen raviin. Ravi oli pehmyt ja oli helppo keventää sen tahtiin. Meillä synkkasi ja kemiat osui heti yhteen. Poju ravasi nätisti ja kun komensin se nonti upean laukan. Korvat hörössä ruuna hörähti j laukkoi kaula hieman pitkällä. Hidastin raviin ja heetken kulttua käyntiin. Taputtelin Pojun hikistä kaulaa.
-Hyvä poika, sehän meni hienosti, sanoin aj silittelin ruunaa. Laskeuduin selästä j kävelytin sitä vielä kentän ympäri. Se heilutteli päätään. Vein sen riisuttavaksi tolpalle, laitoin sille riimunmkaulaan roikkumaan. Otin siltä suitset nätisi pois. Se maiskutteli niiden oton jälkeen. Otin siltä satulan ja huovan pois ja aloin sukia hevosta. Sitten letitin sen harjaa vähän ja häntään laitoin pienen pätkän lettiä. Sitten vein sen karsinaan juomaan. Se joi himoiten ja söi heiniä mieluusti. Sain tuoda monta sankollista vettä hepalle. Se heiluttel ihnätäänsä ja hörisi aina välillä. Siltin sitä Mishan opettamalla tavalla. Siitä tulikin mieleeni. Otin kännykän käteen ja alitoin viestin Mishalle: Mites Murmaskissa, onko paljonki lunta? Tikku. Vastausta ei tarivnnut kauaa odottaa. "Moikka Tikku. Ei täällä ihan hirveesti enään ole. Miten elukat?" Ja niin alkoi armoton tekstaus, onneksi miulla olin se joki ihmeen kamu palvelu, johon olin laittnut Mishankin, 1 € monta viestiä kuussa. Kävin vielä katsomassa että Digi voi hyvin ja sitten menin kotiin.
-End

No nii nytko kotiuduin Muurolan koira näyttelyistä niin miepä kirjottelen

Digi oli tehnyt tuhojaa. En käsittänyt en siis todellakaan käsittänyt mikä siihen oli mennyt. Se oli repinyt kennelin tiloja aina hiivatisti. Joka paikkaa oli järsitty ja ourtu ja raavittu ja revitty. Siinä se tuholainen sitten nukkui maassa. Rauhallisesti.
-Kuuleppas jätkä, mitä oot tehny?! Kysyin koiralta joka tuskin korvaansa lotkautti puheilleni. Kiikutin sen ulos ja kiinnitin flexillä yhteen tolppaan.
-PAIKKA, etkä mee mihinkää? Sanoin ja menin takaisin sisälle. Yritin siivota, mutta ei se huone ainakaan parantunut siivoamiseni myötä. Ilmoitin Noralle tuhot ja niiden suurinpiirtein korjaus summan.
-Noe ei oonneksi pahempaa, Nora sanoi ja kuului huokaisevan.
-No hyvä, että se ei haittaa ihan kamalasti, sanoin hieman epävarmasti.
-ei tietenkään, muttakun Tessu on kadonnut, Nora sanoi huolestuneena.
-Siksi Digi olikin varmaan repinyt ja riuhtonut, kun kaveri oli poissa, sanoin Noralle.
-Mie voin lähteä etsimään sitä ekana Digin kanssa ja sitten Pojun kanssa, sanoin ja suljin luurin. Kävin hakemassa Digin ja nypin hetken siltä irtokarvaa ja harjasin, jotta se olisi sen näköinen, että sen voisi viedä ihmisten ilmoille. Kävelimme monia teitä.
Digi nuohosi paikkoja ja nuuhki ilmaa ja kaivoi muutaman kerran, mutta löysi vain matoja. Emme nähneet jälkeäkään Tessusta. Päätimme vielä kuitenkin kävellä Digin kanssa. Se veti vähän joka suuntaan ja nykäisin sitä aina takaisin kun se vetäisi mukavasti.
-Noh, ei sitä Tessua löydy, pitäisköhän meidän palata jo kennuun? Kysyin koiralta joka huiskutti miulle häntäänsä pirteästi. Käpsyttelimme rauhalliseen tahtiin kohti kennua, silti tunsin huolta Tessusta joka oli Digin parhain ystävä ja Digi oli jotenkin apaattinen ja väsynyt samaanaikaan kun Tessu oli poissa. Ne olivat veljekset kuin ilvekset. Kennulla harjailin tasaisesti Digiä samalla kun se söi sille kaatamaani ruokaa ja joi sille kuomamaani vettä. Siistin vielä sen pedin pikku roskista ja suukotin otsalle.
-Tuun ihan muutaman tunnin päästä takasiin, vielä kattomaan ettet tee tuhojasi, okei poitsu? Koira vaan heilutteli häntäänsä autuaan tietämättömänä ja mie lähdin talliin. Otin Pojua riimusta kiinni. En jaksanut hakea narua joten kiikutin heppasen tarhaan ihan ilman sitäkin, Poju kulki vierelläni hienosti kun kävelytin sen tarhaan pelkällä riimulla. Laskin sn sinne irti ja laitoin portit kiinni. Sitten menin siivoamaan sen omaa valtakuntaa, karsinaa. Se oli aivan törkeän näköinen. Ei auttanut kun ruveta vain siivoamaan. Lapioin lantaa pois ja sitten hain puhtaat muhat tilalle, laitoin sille vettä karsinaan ja sitten vielä vähän heinää jota löysin tallista. Kävin sitten hakemassa Pojua ja laitoin sen riimunaruun.
-Nyt mennään ettimään ehtä Tessua, eiköstä vaan? Kysyin ja silitin hevosta huomaamattani tavlla kuin Misha. Kaipasin tuota ujoa poikaa.. No jaa ei siitä sen enempää.
Pojun tumma karva nautti aurinkokylvystä.. Oli ihanan lämmin ja pieni tuulevnvire kävi ilmassa. Silittelin ja taputin Pojua aina vähän valiä. Juttelin sille kaikkea ja kerroin mitä kaikkea olin tehnyt. Se näytti kuuntelevan, sill ävälillä se tökkäsi miua turvallaan, siitä oli tulut sille suoraan sanottuna jo tapa, se kai yritti kiusoitella miua. Kävelimme pitkään ja Poju alkoi jo kävellä laiskanoloisesti.
-alatkos väsyä? Nauroin sille ja se ravisteli itseään. Päätin kääntyä tallia päin ja vein Pojun sinne karsinaan. Se joi vettä ahnaasti ja nosteli jalkojaan sievästi sen juodessa. Niin se teki aina kun olimme käyneet jossain uudessa paikassa. Tessua ei ollut näkynyt. Ajattelin, että ehkä se tulisi jos kävisin yksin siellä.
Metässä oli kuoleman hiljaista. ketään ei kuulunut eikä näkynyt, mutta kun näin muutaman korpin laskeutuvan, ajattelin että nyt oli aika poistua, sillä siellä missä oli korppeja oli raato ja siellä missä oli raato oli karhuja.
Mutta siinä mieleeni iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, mitä jos raato oli Tessu?! Lähdin juoksemaan ajattelematta mitään kohti paikkaa jossa korpit olivat. Haistoin mädän lihan. Menin sinne ja siellä makasi lehma hirvi. Se oli jo puoleksi syöty, ja korpit lehahtivat lentoon kraakkuen kuin hullut. Ja siellä hirven kylkeä syömässä oli Tessu joka repi lihaa irti. Otin taskustani paalinarun, joka oli pitänyt heinä paalin kasassa.
-Tulehan Tessu, sanoin ja koira tuli alistuneena luokseni. Otin sen kiinni ja soitin Noralle.
-Hyvää päivää Tessu on löytynyt, se oli raadolla metsässä, sanoin ja Nora huokaisi helpotuksesta.
-Kiitos Tikku tule tänne niin se saa kunnon ruokaa, hän sanoi ja sulki puhelimensa. Lähdin sitten kohti kennua Tessun kanssa. Vein sen sisään ja nora alkoi harjata ja ruokkia sitä koiruutta.
-Noh, ehkä Digikin rauhoittuu nyt, sanoin ja pyysin josko Nora voisi vaihtaa Tessun lukon, ettei se enää availisi omaa oveaan. Nora nauroi ja nyökkäsi. Kävin sitten vielä ruokkimassa Digin ja lähdin kotia kohden, taas
Loppu

Noo miusta ne on vähä lyhyitä, ku tiiän että pystyn kirjottaan pidempiä.. Harmi että nyt ku Y-Alla on muutama viikko enää koulua ja sitte kokeita on niin sori et sanon mut ihan saamaristi ://Mutta nyt...

Poju ravaili malttamattomasti ympäri tarhaa ku kärräsin sen sontia ulos karsusta.
-Joo kohta mennään lenkille, sanoin ruunalle joka katseli miua korvat höröllä ja silmät valppaina. Kaadoin sonnat pois ja laitoin puhasta muhaa tilalle. Hain Pojun riimun ja narun nappasin ne kiinni Pojulle ja se käpsytteli rinnallani oikein nätisti. Taputin rajulla kädellä ruunan kaulaa ja se ravisteli kuivaa rapaa päältään. Sitaisin sen kiinni yhteen pylvääseen ja hain märän rätin, jolla pyyhin pois koivunutta rapaa. Ruuna piti siitä sillä se vrähteli aina välillä. Silittelin sitä samalla kun pyyhe seikkali ruunan lautasten päällä. Nakkasin oyyhkeen likoamaan sankkoon ja avasin riimunarun ja lähdin pientä kapeaa polkua pitkin kävelemään Pojun kanssa. Se katseli ihmeissään paikkoja, se ei ollut ilmeisesti käynyt täällä aiemmin. Päädyimme maantien luokse ja ruuna nosti korvat pystyyn ja se jännitti jokaisen lihaksen sen kehossa. Taputin rauhoittavasti ruunaa joka luimi silitellessäni vasenta korvaansa. Nyt tajusin miksi. Misha tuli pyörällä meitä kohti. Hän nosti kättä ja se riitti Pojulle se nakkasi itsensä takasille, mutta vedin sen alas. Se nykäisi niin että käteeni sattui. Misha nakkasi itsensä pyörän yli ja tarttui kiinni Pjun riimunaruun.
-Soo.. Hän sanoi ja silitti Pojun päätä korvien välistä sierainten väliin. Poju rentoutui ja pidin oikealla kädelläni kipeää vasenta.
-Miten sait sen noi? Kysyin ja poika kertoi, että hänellä oli ollut norvanvuonohevonen joskus muutama vuosi sitten. Hän antoi narun miulle ja jatkoin kävelyäni kohti kennua. Misha käveli vierelläni.
-Me kuule palataan takasin Murmanskiin, mutta vaan viikonlopuksi, isovanhempien luokse, hän sanoi ikäänkuin se vaivaisi häntä jotenkin.
-Wau.. Mie tahtoisin joskus mennä sinne, sanoin ja katseli kuinka Poju kulki nätisti rinnallani.
Kun olimme melkein nelskulla Misha otti miua kädestä kiinni.
-Hei nähdään viel maanantaina? Hän kysyi ja nyökkäsin hämmentyneenä. Hän halasi miua ihan punaisena ja poistui sitten.
Jäin seisomaan paikalleni. Katselin hänen peräänsä. Poju tökkäsi miua turvallaan ja palasin todellisuuteen.
-Mitähän tuo oli.Poju onko siulla tekemist tän kanssa? Sanoin ja silittelin Pojua kuten Misha. Se rentoutui ja värisi kun silitin sitä. Se nautti. Vein sen vielä vähäksi aikaa tarhaan ja se söi siellä heiniä Liljan kanssa.
Päätin käydä Digin luona. Poika hyppi kuin ei olisi nähnyt miua vuoteen.
-Nooh mitä poika? Kyselin ja ravistelin kiusoittelevasti sen päätä, kaadoin sille ruokaa ja vettä. Se söi sillä välin kun siivosin sen tiloja oatin harjat esille. Suin koiraa ja hoksasin, että irtokarvaa oli jo lähtenyt ihan mukavasti. Rapsuttelin sitä ja leikin vähän aikaa vetolelulla. Se piti siitä leikistä tosi kovasti. Laitoin sille lopuksi pannan kaulaan j apainautin Flexin kiinni.
-Kylläpäs me mennäänki nyt piiiitkälle lenkille, vai mitä? Sanoin koiralle joka haukkui miulle häntä heiluen.
Tiellä ei näkynyt ketään. Digi veti nyt jo todella väähn. se oli oppinut sen kun olin muutamaan kertaan kieltänyt kun se veti. Sitten pusikosta hyppäsi yhtäkkiä jänis. Se oli melkein jo ruskea. Digi innostui niin että lensin rähmälleni. Flexi kirposi kädestäni ja se lähti laukkomaan jänön perään.
-DIGI! Huusin mutta koira ei tullut. Lähdin sen perään ja kutusin sitä.
Puolen tunnin jälkee luulin jo sen olevan kaukana. Mutta kun aloin palailla kennua kohti, siellähän napotti rapainen koira valitettavaa kyllä, jänis suussa.
-Nooh, sait sen kiinni, sanoin ja otin siltä jäniksen. Jätin sen hetkeksi ulos ja vein Digin rapaisena sisään.
Otin kännyn kauniiseen käteen ja soitin Mishalle.
-Privet, kuului puhelimesta.
-Moi Misha, Tikku täällä.
-(hiljaisuus)...
-Tarviin apua, pääsetkö pian? Voisit pestä Digin veellä ku nyljen ton jäiksen ja pyydän josko Nora vois paistaa sitä lihaa ja nakkoa koirille, sanoin ja sieltä kuului hetken päästä.
-Okei, mie tuun. Siihen se ouhelu sitten loppui.
Misha tuli viiessä minsassa.
-Kiitti kun tulit, sanoin ja annoin hänelle pyyhkeen ja harjat sekä osoitin paikan jossa koiraa voisi pestä. Itse painelin pihalle.
Otin jäniksen ja puristelin sitä vähän että se olisi tyhjentänyt kröhömm... Peränsä. Sitten avasin sen ja vedin suolet pihalle. Vedin nahan tuppeen pois ja sitten leikkasin veitsellä jalat ja muut lihat sellaiseksi että koirien olisi hyvä syödä. Vein ne Noralle joka nakkasi ne pakastimeen. Menin sitten Mishan ja Digin luokse.
-Kiitti Misha, oikeesti tosi plajon, sanoin ja autoin sitten kuivaamaan Digiä.
-Noo ei mitää, kyllähän siua ja Digiä mielellään auttaa, hän sanoi hymyillen ja kuivasi pyyhkeellä Digiä joka painautui pyyhettä vasten selvästi nauttien.
-Haluisitkos nähdä Pojun, kysäisin siinä samalla kun kaadoin iltaruokaa Digganalle. Dgi tuli luokseni syömään hyvinkuivattuna ja puhtaana.
-Juu, hän sanoi hymyillen ja vei kädellään hieman pitkiä hiuksiaan taakse päin. Vein hänet talliin ja hain riimun ja riimunarun. Kävin hakemassa Pojun tarhasta. Mosha silitteli ruunan karvaa ja Poju ravisreli itseään.
-Vien sen karsuun tuutko mukaan? Kysyin mutta Misha puisteli päätään,
-Pitää mennä kotiin, moikka!
-Moikka! Sanoin ja Misha lähti sotkemaan kotia kohti. ein Pojun karsuun ja laitoin sille vettä. Sitten kävin vielä kattomassa että Digi boylla oli kaikki hyvin, sitten lähdin linkulla kotia kohden.
-Loppu-

Jeps. Mua Nortsia ei oo tainnutkaan näkyä täällä Neliapilassa aikoihin... Muutta en enää siis halua hoitaa Iina kania... Ja voisin "myydä" ne mun kanin hoitotavarat. Mutta tässä tarinaa:


Olin matkalla koulusta kotiin, kunnes sain viestin, tai oikeaastaan kaksi, toinen oli äidiltä ja toinen ... Ähh! Mikolta...
Mikko on meidän luokalla ( eli 7 luokalla) Se jaksaa vaan roikkua mun perässä! Oikeestaan se on kuulemma ... Rakastunut muhun, mutta mä en välitä siitä, sillä mua vähät kiinnostaa koko Mikko! Nyt se kysy pääsenkö tänään kattoo sen kaa elokuviin Harry Potteria! Luin pikaisesti äidinkin viestin;
" Nortsi, muistathan, että sulla on tänään hammaslääkäri klo. 15.00. ?? "
Onko??? Jos olisi olin kyllä unohtanut koko hammaslääkärin! Vilkaisin nopeasti kelloa 14: 49. 11 minuuttia aikaa! Hammaslääkäriin oli matkaa noin 1km. No jos mä juoksen kilsan 3 ja puolsessa minuutissa ni enköhän mä ehi??
Kiirehdin hammaslääkäriin.

ILLEMMALLA:
Olin ehtinyt hammaslääkäriin hyvissä ajoin. JES
Istuin pöytäni ääreen ja otin päiväkirjani raapustelin sinne kaikenlaista.

Kummini tuli kuuden aikoihin ja tarjosi kyytiä Neliapilaan. Minäpä suostuin, ja nappasin puhelimeni pöydältä ja juoksin kummitätini autoon. Kummitätini koira Aku, oli myös mukana. Aku on jo 6 vuotias cokkeri uros. Rapsuttelin Akua ja "lepertelin" sille. Kummini ojensi Akun syliini ja käynnisti auton. Kummini Ritva käynnisti radion ja alkoi hyräillä musiikin tahtiin, huokaison syvään ja silittelin Akua.

Auto pysähtyi vihdoin Neliapilan pihaan, kiitin Ritva kummiani ja juoksin kennelille. Avasin portin, ja vastassani olivat kaikki kennelin koirat. Jokai ikinen loikki, haukkui ja hyppi.
- Alas, paikka! Istu, EI, EI!
Osa koirista totteli. Piki, eikä kyllä Samukaan totellut, olin saanut jo ainakin 10 märkää pusua hoitsuiltani! Nyt rahottutte jo! Viimeisetkin riehujat rahoittuivat. Kyykistyin laittamaan Samulle hihnaa, laitoin vielä Pikillekkin hihnan olin huuri lähdössä Samun ja Pikin kanssa lenkille, kunnes Nora tuli, jäin tietysti juttelemaan Noran kanssa ... Siispä lenkkimmekin viivästyi ...

Kun vihdoin pääsimne lenkille, niin molemmat hoitsuni kiskoivat hihnassa, vaihoin suuntaa jämäkäti, tätä toistimme ainakin 10 kertaa, kunnes meno oli rauhallisempaa. Pääsimme metsäpolulle, joten päästin koirat vapaiksi. Koirat pinkoivat minkä pääsivät. Katselin maahan kunnes ... kunnes ... IIK! KÄÄRME !!! Pysähdyin ja jäykistyin kauhusta, sillä PELKÄÄN KÄÄRMEITÄ !!!
Kiersin käärmeen ja otin Samun ja Pikin kiinni. Nyt palaisimme kennelille!

Kennelillä ruokein koirat maksalaatikolla ja siivosin niiden tarhat, isä haki minut puoli kahdeksalta. Illalla sain valitetravasti 3 viestiä siltä ärsyttävältä Mikolta ... No siitä huolimatta tänään oli ihan kiva päivä, lämpöasteitä oli jo 22 °C !

LOPPU

Ja ainiin edellisestä hoitotarinasta:
Muistathan poistaa multa 12tassua sen eläinlääkäri-kulusta,kun Liljalle tuli ÄHKY!!!!!!

(Jatkuu...)
Kun pääsin talliin niin arvaa mitä?!
Lilja potki karsinassa ja sai oven auki.
-Stop,stop,stop Lilja,sanoin.
Prrrrhts!Lilja möräisi. Sille oli tullut ¨ähky¨.
Soitin tietysti heti eläinlääkärille.
-lilja hevosella on tosiaankin,pieni ähky-oire,tässä lääkkeet,eläinlääkäri sanoi.
-kiitos paljon!Paljonko tämä maksaa?Kysyin.
-12tassua,eläinlääkäri sanoi.
Maksoin eläinlääkäri-maksun ja vein Liljan takasi talliin.
Menin sisään,ja otin evääni laukustani.
Nora tuli myös.
-Sateinen ilma,sanoin.
-On Vilima.miten voi sataa näin paljon?! Nora sanoi.
-Nora.Tylsää minun pitää olla tääl niin kauan kuin sade lakkaa,sanoin.
-voi harmi,Nora sanoi.
Huomasin et pyöräni oli jäänyt pihalle.Vein sen suojaan,samassa huomasin että koirat oli jääny pihalle.Vein äkkiä pyöräni ja juoksin sisään.
-Nora,Nora! Tua sataa ja joku on jättäny koirat ulos! Huudahdin.
-Äkkiä hakeen ne sisään,Nora sanoi.
Haimme Noran kanssa koirat sisälle.
Kun homma tuli hoidettua aloimme harjaamaan yhdessä,samassa äitini soitti.
-Vilima,tuletko koska kotiin?!äitini kysyi puhelimessa.
-Tuun sit kun sade lakkaa.sanoin.
-Ok,äitini sanoi.
Ja niin sade onneksi lakkasi ja pääsin kotiin.
Naapuri mökille tuli tyttö...
(jatkuu...)